”Hiihto on puhdasta koska suomalaiset eivät menesty”

3 Maa

Seuraan urheilua yhtä aikaa läheltä ja kaukaa. Olen myös ainakin lähipiirissäni tunnettu dopingin vastustaja ja puhtaan urheilun puolesta puhuja. Usko puhtaaseen urheiluun on nykyään koetuksella ja erästä tuttavaani lainaten voisikin sanoa, että mikäli haluat seurata puhdasta urheilua, seuraa junioriurheilua.

Eilen illalla Yle julkaisi jutun, jossa kerrottiin norjalaistoimittaja Esten O. Saetherin vetäneen menneistä Falunin MM-hiihdoista sellaisen johtopäätöksen, että koska suomalaiset eivät menesty, on se merkki hiihdon puhtaudesta. On pakko tunnustaa, että moinen ylimielisyys ja kansallisromanttinen sinisilmäisyys sai kyllä itseni vetämään herneen nenään aika syvälle. Väite on häkellyttävä ja toivon hartaasti, että se tullaan vielä joskus osoittamaan vääräksi.

En pysty punomaan edes puolittaisen järjellistä reittiä johtopäätökselle, jonka mukaan se, että suomalaiset eivät pärjää, olisi jonkinlainen osoitus hiihdon puhtaudesta.

Suomi tunnetaan maana, jossa tunnustetaan tosiasiat. Samaa ei valitettavasti voi sanoa Norjasta, ja hieman on epäiltävä kykyä moiseen Ruotsissakaan. Meillä oli, vaikka se edelleen aukottomasti todistamatta onkin, melko systemaattinen doping-koneisto ainakin hiihtolajeissa sekä yleisurheilussa vähintään 1970-luvulta aina vuosituhannen vaihteeseen saakka. On myös osoitettu, että noin vuosina 1975-1985 suomalaisesta urheilumenestyksestä suurin osa, ja 13 mitaliakin saavutettiin kielletyin menetelmin.

Sen jälkeen menestys kilparadoilla etenkin kestävyysurheilussa sekä yleisurheilussa yleensä onkin ollut hieman vaisumpaa.

En osoita sormella ketään ja tunnen edelleen ylpeyttä suomalaisten saavutuksista tuohon vanhaan hyvään aikaan. Urheilumenestys oli iso osa kansallista identiteettiämme ja sen tuomalla euforialla jaksettiin taas seuraaviin kisoihin ja niin edelleen. Menestyksen eteen oli tehtävä mitä sen eteen oli tehtävä, ja olimme siinä aivan maailman kärkipäässä. Emme ole enää, kuten tulosliuskoja lukiessa voi helposti päätellä.

On kuitenkin täysin selvää, että menestyksen eteen on edelleen tehtävä se mitä menestyksen eteen on tehtävä. Niin Norjassa, Ruotsissa, Ranskassa, Saksassa ja niin edelleen. Mitä Falunin hiihtoihin tulee, ja mitä Esten O. Saether yritti ontuen käyttää esimerkkinä, yhdysvaltalaiset mitalit johtuivat kolmesta seikasta; onnesta, loistavasta suksien valinnasta ja niiden voitelusta, sekä kesken kilpailun muuttuneista olosuhteista. Ottamatta Minnesotan ylpeyksiltä mitään pois, kannattaa silti muistaa nuo menestykseen johtaneet poikkeukselliset tosiasiat. Yhdysvaltalaishiihtäjät ovat todennäköisesti puhtaita. Sen osoittaa myös heidän vaatimaton menestyksensä kaudella tähän mennessä.

Ruotsissa ei ole kansallista antidopingtoimikuntaa kuten Suomessa vaan testauksesta vastaa kukin lajiliitto. Tilastot osoittavat, että etenkin kilpailukauden ulkopuolinen testaus on lähes olematonta. (TARKENNUS 3.3.15 klo 21:40: Ruotsissa testauksesta huolehtii Riksidrotts Förbundet ja se on WADA:n alainen. Tilastoon en pysty antamaan muuta lähdettä kuin tämän: http://www.rf.se/ImageVaultFiles/id_52755/cf_394/1409_Antidopingstatistik_hemsida.PDF Viittaukseni ”Tilastot osoittavat” on jostain lukemastani lähteestä, jota en valitettavasti pysty tässä nimeämään. Siinä kerrottiin veritestien määrän olevan kilpailujen ulkopuolella vähäistä. Näin näyttää olevan myös Suomessa. Suomessa ja Ruotsissa tehdään määrällisesti lähes yhtä monta testia vuosittain. Urheilijoiden lukumääräisestä suhteesta en tiedä. Pahoittelen epämääräisyyttäni yllä olevassa kohdassa.)

Aikana, jolloin lajit kilpailevat verisesti keskenään harrastajista, voidaan pohtia, mikä on lajiliittojen oma motivaatio paljastaa lajien sisäistä dopingin käyttöä, koska se vaikuttaa suoraan lajin julkisuuskuvaan ja sitä kautta mahdollisten uusien harrastajien mielenkiinnon siirtymisen muihin lajeihin. Miksi kaivaa verta nenästä jos ei ole pakko, kun katsomalla toiseen suuntaan voidaan menestyä ja saada lisää harrastajia ja siten näkyvyyttä ja siten liitolle rahaa lisää?

Kun Suomen Antidopingtoimikunta ADT ennen Falunin juuri päättyneitä kisoja oli harvase aamu kello 6:00 Sami Jauhojärven oven takana näytepurkki ja verenimulaitteistot ojossa, olisi kiva tietää millaisella frekvenssillä Norjan ja Ruotsin lajiliitot samaan aikaan testasivat omia urheilijoitaan? Entä mikä mahtoi olla tilanne Ranskassa tai Saksassa?

Suomen heikkoon menestykseen löytyy varmasti monta syytä. Ainakin suksien huollossa olisi voitu onnistua paremmin. Mutta niin olisi voitu onnistua Norjankin huollossa paremmin. Silti mitalitaulukko on Norjan hyväksi 20-1.

Olen seurannut kestävyysurheiluun eri lajeissa liittyvää dopingia enemmän tai vähemmän jo aika kauan. Tiedän, että Norjassa doping-asiat ovat täydellinen tabu, siellä ei saada aiheesta pienintäkään keskustelua aikaiseksi, vaikka aika ajoin sitä yritetäänkin. Siellä on kuulemani mukaan menossa myös ainakin kaksi epo-hormonin käyttöön liittyvää oikeudenkäyntiä, sillä doping on Norjassa laitonta. Jos kyseessä on käryjen kautta ilmi tulleet tapaukset, miksi emme tiedä keitä on syytettynä ja mistä lajeista? SVT:n Uppdrag Granskning -ajankohtaisohjelman dokumentissa vuosi sitten ei päästy savua pidemmälle, kun norjalaisten reaktio oli sulkeutua täysin ja hiljentää myös kansainvälisen hiihtoliiton edustajat. Toimittajaa ei päästetty edes Norjan Hiihtoliiton toimiston eteiseen ja muutamat kategorisesti kaiken kieltävät vastaukset kysymyksiin saatiin rappukäytävässä. Miksi asiasta ei voida edes puhua jos kerran mitään salattavaa ei ole?

1990-luvun lopussa suomalaishiihtäjät pärjäsivät kohtalaisesti kilpakumppaneitaan vastaan nyt tiedossa olevin meneltemin. He eivät kuitenkaan olleet mitenkään ylivoimaisia. Samaan aikaan niin Norjasta kuin Ruotsistakin tuli hiihtäjiä, jotka toisinaan löivät kaikki. Tulipa Norjasta tuohon aikaan kaikkien aikojen hiihtokuningaskin. Tulisiko meidän nyt siis uskotella itsellemme, että vain suomalaiset käyttivät kepulikonsteja? Kun suomalaisten menestys Lahden 2001 kisojen jälkeen on hiipunut ja erot ovat vain kasvaneet, on minun vaikea uskoa sen pohjautuvan pelkästään suureen harrastajapohjaan ja hyviin harjoitusmenetelmiin. Siihen liittyy myös sitä mistä ei saa juttua aikaiseksi.

Esten O. Saetherin kaltaisten toimittajien jutut hiihdon puhtaudesta ovat täydellistä tekopyhyyttä. Kun Suomi ei menesty, kertoo se muka lajin puhtaudesta. Kun taas norjalainen voittaa hiihdon maailmanmestaruuden lähes minuutin erolla kakkoseen, puolentoista minuutin erolla kolmoseen ja lähes kahden minuutin erolla neloseen, myös se kertoo lajin puhtaudesta. Niinpä niin.

Miltä asiat näyttävät?

26 Hel

Usein puhutaan siitä, että sillä ei ole merkitystä miten jonkin asian todellinen laita on, vaan sillä, miltä tämä jokin asia näyttää. Viimeksi tästä on enemmänkin käyty julkista keskustelua, kun kokoomuksessa leikittiin tuolileikkiä ministerin, kansanedustajan sekä Helsingin apulaiskaupunginjohtajan tuolien kesken. Tämä ei kuitenkaan liity valtakunnan, eikä edes Helsingin politiikkaan, vaan aina niin sopivasti jutun juuria hopealautasella tarjoilevaan Hartolaan.

Huutokaupat.com nettisivulla on myytävänä Hartolan kunnan kiinteistöyhtiön Vasallin omistama entinen Tielaitoksen (ent. TL, ent TVH, nyk. Destia) varikko kokonaisuudessaan. Huutokauppa tuli julkiseksi 14.2. ja siihen voi tutustua täällä. Kiinteistöyhtiö Vasalli on melko salaperäinen, todennäköisesti kunnan 100% omistama kiinteistöjen hallintayhtiö. Itä-Häme -lehden mukaan se on tehnyt tappiota kahdella edellisellä vahvistetulla tilikaudella (2012-2013) yhteensä noin 340 000 euron verran. Sen toimiala näyttää olevan ”Muiden kiinteistöjen vuokraus ja hallinta”. Se siis omistaa esimerkiksi tehdaskiinteistöjä ja vuokraa niitä eteenpäin. Ja nyt se on siis myymässä jo edellä mainitsemaani entistä Tielaitoksen varikkoa 4-tien varrella.

No mikä tässä näyttää sitten joltain? Se, että huutokaupan järjestää heinolalainen yhtiö nimeltä O.R.C.Ideas Oy. Tämän O.R.C.Ideas Oy:n hallituksen varsinainen jäsen, samalla ainoa kaupparekisterissä oleva yhtiön toimista päättävä henkilö, on sama kuin Kiinteistö Oy Vasallin toimitusjohtaja. Näyttää siltä, että Vasalli on ostanut omistamansa kiinteistön huutokaupan järjestämisen oman toimitusjohtajansa omistamalta yritykseltä. Vastoin parempaa tietoa asiasta tämä siis näyttää siltä, että asiassa on vähintäänkin pienoinen eturistiriita, ellei muuta. Eikö Vasalli kiinteistöjä hallinnoivana yhtiönä itse voi myydä omistamiaan kiinteistöjä? Eikö Vasallin toimitusjohtajan kuuluisi ajaa Vasallin etua ja pyrkiä säästämään yhtiön varoja, mikäli tällainen myyntitoimenpide suoritetaan, ja pyrkiä myymään kiinteistö omalla talossa jo mitä ilmeisemmin olevalla osaamisella? Etenkin kun yhtiön talous näyttää olevan enemmän kuin heikossa jamassa.

Tässä koko huutokaupassa on muutenkin outoja piirteitä. Huutoja on tätä kirjoitettaessa jo 19 kpl. Niiden ajankohdat ovat hyvin outoja ja ne ovat kasaantuneet parille-kolmelle päivälle pieniksi ryppäiksi.

Näyttökuva 2015-02-25 kello 22.00.41 Näyttökuva 2015-02-25 kello 22.01.01 Näyttökuva 2015-02-25 kello 22.01.36

 

Huutojen muodostuminenkin näyttää hyvin kummalliselta, siis näyttää, taas kerran. Se voi myös olla sattumaa. Ensin on ollut hiljaista, ja sitten keskellä yötä 19.-20.2. on tullut 7 huutoa 8 minuutin sisällä. Sama kaava toistuu myös 24.2., johon huudot myös päättyvät. Paljon pieniä korotuksia lyhyen ajan sisällä. Viimeisin korotus onkin jo sitten suurempi 4500 eurosta 15000 euroon. Edelleen pilkkahintainen kiinteistökokonaisuus hyvällä paikalla.  Myynti-ilmoituksessa sanotaan, että korkeimman tarjouksen hyväksymisestä päättää yhtiön hallitus, joten tässä vähintäänkin testataan kuinka paljon ko. kiinteistöstä voisi saada vapailla markkinoilla.

Totuus voi olla tässkin tapauksessa jotain muuta kuin miltä se näyttää, se voi myös olla tarua ihmeellisempää. Ilman sen parempaa tietoa kukin vetää omat johtopäätöksensä.

Huono vastaus, suuret vaikutukset.

7 Lok

Yritysten asiakaspalvelun tasoa tulee nykyisin seurattua tarkalla silmällä ja korvalla. Valitettavasti parannettavaa näkee ja kuulee päivittäin. Samalla on myös ihmeteltävä suomalaisten kykyä niellä huono palvelu normaalina. Toisaalta, sitähän sitä pidetään normaalina mihin on totuttu.

Jokin aika sitten Lahdessa Holman Prisman yhteydessä olevassa Holman apteekissa käydessäni hätkähdin viereisellä palvelutiskillä istuneen asiakkaan asiakaspalvelijaltaan saamaa vastausta. Tämä vanhempi naishenkilö oli juuri antanut asiallisesti palautetta asiakastuoleista, jotka hänen mielestään olivat kovin matalia kipeäjalkaisille ja pitkäjalkaisille asiakkaille. Häntä palvellut farmaseutti vastasi sanatarkasti näin: ”Proviisori istuu tuolla, hänelle voi antaa palautetta”. Olin kuulemastani sen verran yllättynyt, etten enää rekisteröinyt asiakkaan reaktiota mutta eipä hän siihen juuri tainnut reagoida. Farmaseutin vastaus oli erittäin töykeä, sopimaton ja asiakkaan tunteita vähättelevä sekä piittaamaton.

”Proviisori istuu tuolla, hänelle voi antaa palautetta”

Farmaseuttia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tuolien jalkojen pituus ja hän toi sen esille niin, että muutkin asiakkaat sen kuulivat. Vaikka kiinnostuksen taso olikin nolla, olisi tilanteen voinut kääntää todella helposti sellaiseksi, että proviisorikin olisi voinut olla ylpeä työtekijästään. Nyt proviisorin tulisi vähintään olla häpeissään apteekkinsa palvelun tasosta ja ottaa se vakavasti. Saatan ensi kerralla hoitaa apteekkiasiani muualla, sillä palvelun taso on juuri niin huono kuin tämä huonoin asiakaskokemukseni kyseisessä liikkeessä. Ja minä olin vain sivustaseuraaja!

Paljon menestyksekkäämpi vastaus olisi voinut olla vaikkapa tällainen:

”Kiitos palautteestanne, täällä Holman apteekissa me arvostamme kaikkea asiakaspalautetta. Lupaan pitää huolen, että proviisorimme kuulee huolenne tuoleista. Tässä kuitenkin ensin nämä lääkkeenne… olkaa hyvä. Olisinko voinut auttaa teitä vielä jotenkin muuten?”.

Jos olisin kuullut tuollaisen vastauksen, olisin ajatellut VAU!, ja varmaankin kertonut siitä jollekin tutullekin. Ehkä jopa kirjoittanut tämän kirjoituksen hyvänä esimerkkinä asiakaspalvelusta. Nythän lopputulos on päinvastainen – pohdin, asioinko Holman apteekissa enää samalla kun kerron siitä myös lukijoilleni.

Asiakaspalvelijan tulisi aina muistaa, että mahdollinen iso asiakas kuuntelee ja tarkkailee sinua.

Tänään on muuten 2. kansainvälinen asiakaskokemusten johtamisen päivä, CXDay. Olisiko sinun yrityksessäsi nyt hyvä aika alkaa ottamaan asiakaspalvelu ja siitä muodostuvat asiakaskokemukset tosissaan?

Oikeakielisyys markkinoinnissa ja asiakaskokemukset

4 Lok

”Kauppias koulutus jatkuu ammunta harjoituksilla…”

Suomessa on edelleen vallalla ajatus siitä, että kunhan oma tuote on riittävän hyvä, se myy itse itseään. Sillä, miten tuotteesta tai sen ominaisuuksista kerrotaan, ei niinkään tunnu olevan väliä. Tämä on ehkä toiminut joskus. Ei enää.

Yllä oleva lainaus on otettu erään suomalaisen, omalla alallaan erittäin tunnetun brändin Twitter-feedistä. Muutamaan sanaan on onnistuttu upottamaan kaksi karkeaa yhdyssanavirhettä. Meitä, jotka tällaiseen kiinnitämme huomiota kutsutaan yleensä kielipoliiseiksi. Yksityishenkilöiden kirjoittelu sosiaalisessa mediassa olkoon mitä on, jos heitä ei kiinnosta julkaisujensa oikeakielisyys, aivan sama. Oma häpeä.

Yrityksiä tämän luulisi todellakin kiinnostavan.

Tässä vain pari perustetta, jotka toivottavasti joku osaa napata itselleen ja yritykselleen ystävällismielisenä perusteena sille, miksi nämä virheet eivät ole pikkujuttu:

1. Todennäköisesti yli puolet lukijoista ei edes huomaa esimerkkini kirjoituksessa mitään vikaa. Mutta ne loput, jotka sen huomaa, kokee tuon virheen erittäin pahana. Haluaako yrityksesi näyttää pahalta edes tuolle vähemmistölle, tai ylipäätään kenellekään? Tuo vähemmistö ei välttämättä kuitenkaan ole ihan pieni.

2. Oletetaanpa, että yhdyssanavirheet huomaa se sinunkin potentiaalinen kohderyhmäsi, jolla on vähintään lukiotasoinen tai sitä korkeampi koulutus. Tälle porukalle nämä virheet paistavat silmään kuin aamuaurinko kesäaamuna. Samalla saanen olettaa, että tämä kohderyhmä on todennäköisesti myös korkeammassa sosioekonomisessa asemassa kuin ne muut, jotka näitä virheitä tuskin edes huomaa. Eli siis tällä porukalla on rahaa jota kuluttaa.

Haluatko siis ampua itseäsi jalkaan yrittämällä todistaa itsellesi, että ei sillä ole väliä onko kirjoitus edes yhdyssanojen osalta oikein, kun ottamalla sen asian huomioon poistat tämän uhan kerralla ja lopullisesti?

Kuluttaminen on siirtymässä voimakkaasti tuotteiden vertailusta kokemusten vertailuun. Asiakas päätyy ostamaan sen tuotteen, josta hänelle on muotoutunut parempi mielikuva. Sen, jonka tuottaja tuntuu uskottavammalta, jonka viestinnästä tai asiakaspalvelusta hän on muodostanut positiivisemman kokemuksen kuin toisen valmistajan vastaavasta tuotteesta tarjoamat kokemukset.

Onnistuneessa markkinointiviestinnässä on nykyisin kuitenkin ennen kaikkea kyse pienimpienkin detaljien korjaamisesta niin, että asiakkaan kaikesta informaatiosta kasaama mielikuva tuotteestasi on mahdollisimman positiivinen. Siksi ei ole ihan sama miten viestit.

Sanojen asettelu kannattaa. ’Kauppiaskoulutus jatkuu ammuntaharjoituksilla’ luo mielikuvan mukavasta illanvietosta ampumisharjoituksineen. Nyt jäin lähinnä pohtimaan mahdetaanko siellä ammua navetassa vai missä?

Tosiasiat

20 Mar

”Suomi tunnetaan maana, jossa osataan tunnustaa tosiasiat”. Nokian hallituksen puheenjohtaja ja väliaikainen pääjohtaja Risto Siilasmaa Nokian yhtiökokouksessa 19.11.2013

Laskentoa Hartolan malliin

10 Mar

Hartolassa kunnanjohtaja on ollut esillä paikallisessa mediassa viimeisten kuukausien aikana kunnan tulevista taloudellisista näkymistä niinkin toivoa herättävillä otsikoilla kuin ”Jätättääkö Hartolan kello” ja ”Olipa kerran Hartola”. Melko positiivis-sävytteisiä otsikoita omasta työnantajasta. Osallistuminenhan on tietysti sinällään kunnanjohtajalta jopa odotettua.

Kuten jo 8.10. kirjoituksessani kerroin, oli kunnanjohtaja kertonut Helsingin Sanomien haastattelussa, sairaankuljetuksen siirtyessä sairaanhoitopiirin vastuulle, sen nostavan kunnan veroprosenttia yhdellä yksiköllä (1%). Sittemmin hän on tuonut esille yhtenäiskoulun ja liikuntahallin rakentamisen aiheuttaman veroprosentin noston, joka olisi vain puoli prosenttia. Edelleenkin ihmettelen miten kallista tuo sairaankuljetus oikein onkaan, maksaahan se jo nyt jotain, ja sen päälle tarvitaan jatkossa vielä prosentin verran veronkorotusta.

Itä-Häme -lehden artikkelissa ”Hartola kaavailee tuloveron korotusta” 1.11. kunnanjohtaja kertoo, että koulun rakentamisen nettokustannus on 1.8-2.0 miljoonaa euroa ja liikuntahallin 0.9 miljoonaa euroa. Yhteensä tuosta tulee siis 2.7-2.9 miljoonaa. Nuo luvut ovat hämmentäviä. Kunnanvaltuusto päätti hankkeesta 17.6.2013 (§ 65), jonka kokouksen pöytäkirjasta on luettavissa tämä jo aiemminkin esittämäni kappale:

Image

Nopeasti tuosta laskien liikuntahallin nettokustannus on 3 500 000 € – 1 200 000 € = 2 300 000 € sekä koulun nettokustannus 2 500 000 € – 1 250 000 € = 1 250 000 €. Yhteensä nettokustannus, eli siis se määrä jota uutta velkaa pitää ottaa, on 3.55 miljoonaa euroa. Jostain syystä kunnanjohtaja nyt kertoo julkisuudessa liikuntahallin maksavan todellisuudessa (nettokustannuksena) vain 0.9 eikä 2.3 miljoonaa euroa. Aika iso ero. Nyt tulee kyllä uutta seinää halvalla. Tässä katastrofissa on sama miten kustannukset jakautuvat, loppulasku se on joka merkitsee. Lisäksi pitää muistaa, että avustuksesta liikuntahalliin on sanottu, että 620 000 € saadaan mikäli rakennustyöt aloitetaan vuoden 2013 puolella. Tämän lisäksi voidaan myös saada toinen 620 000 €.

Image

Huomaa, siis ”voi saada”. Onko tästä jo olemassa päätös että myös se toinen 620 000 € saadaan 100 %:n varmuudella? Ja saadaanko sitä ensimmäistäkään 620 000 € avustusta jos hankken toteutuksen aloituksessa ei olekaan toimittu täysin lain kirjaimen mukaan? Jos oletetaan että molemmat avustukset saadaan, jää tuohon kunnanjohtajan kertomaan kokonaisnettokustannuksen 2.7-2.9 miljoonaa ja aiemmin ilmoitettuun nettokustannukseen 6.0 – 2.5 = 3.5 miljoonaa vielä 0.6-0.8 miljoonan euron ero. Pikkujuttu, 20-25 %. Onko jostain tulossa vielä salainen lisäavustus josta ei puhuta mitään?

Valtuuston pöytäkirjasta 17.6. löytyy myös tämä teksti:

Image

Eli, kun nyt tuhlataan 4.33 miljoonaa josta vähennetään avustukset, yhteensä 1.25 + (2 x 0.62) = 2.49 miljoonaa, jääkin nettokustannusta vain 1.84 miljoonaa euroa. Ta-daa, nythän tästä halpaa tuli! Tällöin pitää vaan unohtaa tyystin se peruskorjaukseen tarvittava pikkusumma 1.5 miljoonaa johon ei enää avustuksia heru. Ja on myös ehdottomasti unohdettava se mitätön 620 000 €:n valtionavustus joka ehkä saadaan, ehkä ei. Jos nimittäin sitä ei saadakaan, on nettokustannus koko hankkeella, sitten kun se on valmis, yhteensä 1.84 + 1.50 + 0.62 = 3.96 miljoonaa euroa. Noin neljä miljoonaa euroa. Ja vielä pienimmilläänkin noin 3.34 miljoonaa jos se avustus sieltä lopulta tulee. Toivossa on hyvä elää.

Nyt on jo sen verran lukuja ilmassa että ihan jännittää mikä mahtaa olla lopullinen vaurio kun tämä fiasko on valmis. Tiedetäänköhän siellä Kuninkaantien linnakkeessakaan ihan tarkkaan mitä summaa odotella? Epäilen vahvasti, että toteutuvat kustannukset olisivat lopulta yhtään alkuperäisiä kustannusarvioita alhaisempia. Rakennusurakan voittanut tarjoushan oli mitättömät 30 000 euroa alle kustannusarvion. Miksipä sitä yhtään halvemmalla tarjoaisi kun kerran sen verran on päätetty tuhlata. Kyllä tekijälle raha kelpaa.

Hauska muuten (tai no, onko tässä enää mikään hauskaa?) tuossa  yllä olevassa kuvassa ensimmäisessä lausessa olevat sanat ”…tavoitehintaan perustuvan kustannusarvion…”. Kun hanketta on ryhdytty pohtimaan, on siis kai ajateltu että: ”hmmm… tavoitehinta… eee-ehkäpä se 6 miljoonaa saattaa riittää… no, pannaanpa joku laskemaan että siihen sen verran saadaan tuhlattua…”.

Tarpeeksi kun välistä vetäjiä otetaan mukaan niin kyllä, sen verran se sitten maksaa. Jos riittääkään. Mutta ei hätää, kyllä kunta(laiset) maksaa.

Ulkoistamalla kustannuslaskelmat voidaan myös näppärästi irtisanoutua vastuusta mahdollisten virheiden osalta. Eikä kunta mene ulkopuolista yhtiötä jälkikäteen panemaan vastuuseen. Virheitä sattuu. Ja parempi se on joka tapauksessa antaa laskukone ulkopuolisen käteen kun selvästikään omassa kädessä se ei pysy.

Niin se veroprosentti. Puoli prosenttiyksikköä tuottaa siis 160 000 euron lisätulot vuodessa. Luotetaan siis tähän tietoon. Jos korko pysyisi erittäin maltillisella 3%:n tasolla, millä se ei tule pysymään, on korkomenot tuolle 4 miljoonalle 120 000 € vuodessa. Lyhennyksiin jää 40 000 €. Jos korkotaso nousee odotettavissa olevaan 5% tasoon, on korkomenot silloin 200 000 € vuodessa. Silloin ottaa ohraleipä. Netistä osoitteesta http://www.lainalaskuri.fi löytyy laskuri jolla voi tutustua erilaisiin lainojen maksuaikoihin. Tällaisia lukuja sieltä saa 4 000 000 €:n pääomalle:

  • Laina-aika 20 vuotta, korko 3.0 %. Kuukausierä 22 183,90 €. Vuodessa 266 206,80 €
  • Laina-aika 20 vuotta, korko 4.0 %. Kuukausierä 24 239,21 €. Vuodessa 290 870,52 €
  • Laina-aika 50 vuotta, korko 3.0 %. Kuukausierä 12 879,10 €. Vuodessa 154 549,20 €
  • Laina-aika 50 vuotta, korko 4.0 %. Kuukausierä 15 428,28 €. Vuodessa 185 139,36 €

Puolen prosenttiyksikön korotuksella hankkeen maksaminen mitenkään järkevällä aikataululla on täydellisen epärealistista, ellei sitten puolen vuosisadan maksuaikaa pidetä järkevänä. On myös melko rohkeaa ennustaa verotulojen kasvavan kun ne ovat olleet pelkästään laskusuunnassa menneinä vuosina. Kuka sellaisen varaan uskaltaa laskea? Siis kukaan muu kuin Hartolan kunta.

Pyynnöistä huolimatta en ole saanut tietoa siitä, että mitään vaihtoehtoisia laskelmia hankkeen toteuttamiselle olisi koskaan edes tehty. Näyttää siis siltä, että ei ole selvitetty mikä on tarkoituksenmukaista, mitä todella tarvitaan, ja tärkeimpänä, millaisilla vaihtoehtoisilla kustannuksilla nämä kriteerit olisi voitu saavuttaa. Valmisteluvaiheessa sivistyslautakunnan kokouksessa 7.9.2009 on kuitenkin tehty seuraava esitys:

Näyttökuva 2013-11-7 kello 12.36.47

Kalevi Antikainen käytti järjen ääntä. Esitystä ei kannatettu. Onneksi hän sentään onnistui saamaan mielipiteensä pöytäkirjaan jotta voin sen tässä todeta. Juuri tuolloin hanke lähti väärille raiteille, 7.9.2009. Antikainen on esittänyt myös valtuustolle myöhemmin samana syksynä, että asiassa tehtäisi tarkempi vertaileva teknis-taloudellinen selvitys. Tätäkään esitystä ei kannatettu.

Ei tätä voi kuin kauhulla seurata ja ihmetellä miksei asioista puhuta realistisesti, niin kuin ne ovat?

Suojatyöpaikka

18 Lok

Opin äskettäin, että kuntatyöntekijöiden aika ajoin esillä ollut viiden vuoden irtisanomissuoja voi todellisuudessa olla tuota aikaa reilusti pidempikin. Tämä johtuu siitä, että jos yhden kuntaliitoksen jälkeen toteutuu toinen liitos ennen kuin ensimmäisestä on ehtinyt kulua tuota viittä vuotta, alkaa irtisanomissuojan laskuaika alusta. Uskomatonta. Eli, fiksusti asiansa hoitava kunta työntekijöineen ei suostu liitokseen kuin yhden kunnan kanssa kerrallaan. Sitten liitytään taas toiseen kuntaan muutaman vuoden kuluttua ja kas, taas on irtisanomissuoja tankattu täyteen. Toisaiseksi tämä on onnistuttu viemään pisimmälle Kuopiossa. Ensimmäinen kuntaliitos siellä tapahtui vuonna 2005 ja tällä hetkellä näyttää siltä, että ensimmäinen mahdollisuus henkilöstön karsimiseen avautuu niinkin pian kuin vuonna 2020. Parhaimmillaan siis 15 vuoden suoja irtisanomiselle. Eipä ole väliä miten kunnassa työnsä tekee, jos tekee, kun monoa ei voi saada. Mitä nyt liitoksia toteutettaessa kannattaa edes vähän terhakoitua. Vaikuttaa tehokkaalta, motivoi tekemään parhaansa.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 506 muun seuraajan joukkoon